Kannaksessa järjestettiin jo perinteeksi muodostunut vaihto-oppilaspäivä 13.10. Tilaisuudessa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kuulivat, millaista on viettää vaihto-oppilasvuosi ulkomailla. Tänä lukuvuonna Kannaksesta onkin ennätysmäärä opiskelijoita vaihdossa ympäri maailmaa.
Japani
Helinä Koski vietti vaihto-oppilasvuotensa 2014-2015 Nagoyassa, Japanissa. Kulttuurishokin takia lähtö Lahdesta suurkaupunkiin, ja täysin erilaiseen kulttuuriin, ei ollut helppo. Ensimmäiset viisi kuukautta olivat vaikeimpia, mutta Helinä kertoo, että lähtisi kaikesta huolimatta vaikka saman tien uudestaan. Vuosi oli Helinän mielestä kokonaisuudessaan paras ikinä.
Koska Helinä lähti vaihto-oppilaaksi Rotary-järjestön kautta, hänellä oli vuoden aikana kolme isäntäperhettä. Hän piti kaikista perheistä, ja varsinkin kolmas perhe tuntui erittäin kotoisalta.
Aichi high school, Helinän koulu vaihto-oppilasvuoden aikana, oli buddhalainen yksityiskoulu. Koulu kesti joka päivä noin kolmeen tai neljään, minkä jälkeen koululle jäätiin vielä erilaisiin klubeihin. Kouluun otettavat omat eväät tuntuivat aluksi pieniltä, mutta niihinkin tottui.
Helinä kertoo Kyoton olleen hänen lempipaikkansa, koska siellä oli kaunista. Helinä piti erityisesti vanhoista kaupunginosista ja joesta, jossa oli paljon karppeja.
Vuoteen sisältyi myös reissu Tokioon ja Disneylandiin sekä muitten vaihto-oppilaitten tapaamista.
Suomi
Kannaksen lukiossa opiskeleva Gina on ollut Suomessa nyt kaksi kuukautta. Hän on meksikolainen vaihto-oppilas, joka kertoo saaneensa idean lähteä vaihtoon tuttujen kertomien hyvien kokemusten takia. Hänen toivemaansa oli alun perin Englanti, eikä hän tiennyt Suomesta mitään ennen tänne saapumistaan.
Ginan mielestä suomalaiset ovat kiitollisia, mutta myös ujoja. Hän kertoo myös, että hänen isäntäperheensä on mielenkiintoinen.
Suomessa koulussa saa enemmän läksyjä, mutta Gina veisi suomalaisen koulutuksen mukanaan Meksikoon, jos voisi. Hän kehuu muutenkin hyvää koulutusta. Suomen säätä hän ei ottaisi mukaansa.
Meksikosta Suomeen hän taas ottaisi mukanaan ruuan, ja kaipaisi muutenkin suomalaiseen ruokaan muun muassa lisää suolaa. Ilmainen kouluruoka on kuitenkin hänen mielestään hieno asia.
Gina suosittelee vaihtoon lähtemistä, mutta mainitsee myös koti-ikävästä.
Yhdysvallat
Roosa Rahkonen oli kaksi vuotta sitten vaihto-oppilaansa USA:ssa, Ohion osavaltiossa. Roosa sai hyvän perheen ja paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa on yhteydessä usein. Vaihtoon meno oli Roosan mielestä paras päätös ikinä, ja hän suosittelee sitä muillekin. Roosa kertoi eroista Suomen ja USA:n koulujen välillä. USA:ssa on kouluissa usein teemapäiviä, joissa pukeudutaan joksikin, on ulkona tunteja ja elokuvista tuttu robottivauvan hoitaminenkin tuli tutuksi. Roosa pääsi myös kaksi kertaa homecoming-juhliin ja kerran prom-juhliin.
Lukiossamme on jo muutaman vuoden ajan järjestetty vaihto-oppilaspäiviä, joissa Kannaksesta muualle vaihtoon lähteneet ja Kannakseen vaihtoon tulleet opiskelijat ovat kertoneet omista kokemuksistaan vaihdossa muille lukion opiskelijoille ja henkilökunnalle. Tilaisuus on ollut hyvä esittelemään ja antamaan parempaa kuvaa vaihto-opiskelijaksi lähtemisestä.
Etelä-Afrikka, Kabelo Mokgehle
Kabelo Mokgehle, vaihto-oppilaamme Gautengista Etelä-Afrikasta, onnistui saamaan paikalla olleen lukiolaisyleisön huomion hetkessä. Hänen antamansa positiivinen ja ekspressiivinen vaikutelma herätti mielenkiintoa ja sai kiinnostumaan kuuntelemaan.
Kabelo kertoi syykseen lähteä vaihtoon olleen, että hän vain halusi lähteä Etelä-Afrikasta. Hän ei halunnut lähteä siis siksi, että hän ei pitänyt maastaan, vaan siksi, että hän halusi laajentaa maailmankuvaansa, kokea ja nähdä jotain aivan erilaista. Hän sanoi halunneensa vaihtoon jonnekin Eurooppaan, ei Keski-Eurooppaan, minne monet menevät. Hän halusi nähdä lunta ja täysin erilaisen ympäristön. Kabelo halusi pieneen maahan johonkin paikkaan, josta ei juurikaan tiennyt mitään. Ja hän halusi oppia täysin uuden kielen, loppuun hän totesi naurahtaen vielä, että se oli tyhmä päätös. Tämän hän perusteli sillä, että suomi on vaikea kieli, eikä sitä edes käytetä muualla kuin Suomessa.
Hän kertoi keskustelleensa opettajansa kanssa päätöksestään lähteä Suomeen vaihtoon, tähän opettaja kuulemma tokaisi: “He ajavat siellä jään päällä muuten”. Kabelo sanoi olleensa ihmeissään siitä, että tiet voivat jäätyä, kotona hän vielä Googletti asiaa ja yllättyi suuresti siitä, että kuvien perusteella järvetkin voivat jäätyä. Hän ei kuulemma ollut osannut edes kuvitella asiaa.
Loppupelissä hänellä ei ollut lumen lisäksi muita odotuksia Suomesta. Hän kertoi, että hän ei halunnut luoda mitään odotuksia, hän ei halunnut odottaa jotain ja sitten kokea pettymystä, vaan oppia kaiken alusta alkaen ja luoda kokemastaan sitten omat visionsa.
Hän kertoi haluavansa myös avata muiden ihmisten maailmankuvaa omasta maastaan. Hän sanoi haluavansa ihmisten näkevän hänen maansa hänessä, “I want to be my country in human form”. Hän haluaa, että kun ihmiset näkevät hänet, he ajattelevat, että tuollaisia eteläafrikkalaiset ovat; kovaäänisiä, puheliaita, sosiaalisia ja ystävällisiä.
Kabelo kertoi myös koulunkäynnin eroista. Hänen kotimaassaan he käyttävät mm. koulupukuja, heillä on samat kurssit ympäri vuoden, tiukat kouluajat ja opettajia puhutellaan hyvin kunnioittavasti: ma’am, Mr, Sir…
Vaikeinta täällä on kuulemma ollut sääerot, kommunikointi ja tietty avuttomuuden tunne.
Kabelo pitää myös omaa blogia, jossa hän kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan täällä olostaan, käykää siis toki katsomassa se!
Australia
Elviira on koulumme omia oppilaita, jotka olivat olleet vaihdossa. Hän kertoi lähettäneensä hakemuksen Rotary klubeille. Hänen ensisijaisena hakutoiveenaan oli Australia, ja hän oli onnekas päästessään sinne, sillä ei ole itsestäänselvyys päästä ensimmäiseen hakutoiveeseensa vaihtoon haettaessa. Ennen itse vaihtoon pääsyä käytiin monia paperitöitä ja haastatteluita ja koulutuksia ympäri Suomea.
Elviira oli siis vaihdossa Australiassa, Sydneyssä, jonka asukasmäärä on samaa luokkaa kuin koko Suomen. Siellä ollessaan hän asui neljän eri host-perheen luona vaihtonsa aikana. Ensimmäisen perheen kanssa jäi todella läheiset välit, ja hän vieraili perheen luona senkin jälkeen, kun isäntäperhe vaihtui. Hän kävi Carlingfordin High schoolia ja sai sieltä hyviä ystäviä, joiden kanssa hän on edelleen viikoittain yhteyksissä Skypen tai jonkin muun viestimen kautta.
Siellä ollessaan hän ei kuulemma mennyt koskaan koulusta suoraan kotiin, koska hän pyrki saamaan mahdollisimman paljon irti siitä ajasta, jonka oli vaihdossa. Hän matkusteli ympäri Australiaa, ja yksi perhe vei hänet heidän kanssaan lomalle tutustumaan myös Uuteen-Seelantiin. Myös Rotarit järjestivät vaihto-opiskelijoilleen erilaisia tapahtumia ja tapaamisia keskenään. Muilta vaihto-oppilailta hän sai myös tukea.
Kuunnellessani vaihto-oppilaspäivänä näitä opiskelijoita huomasin, että heitä yhdistivät samat ongelmat: kielimuuri, kulttuurierot ja koti-ikävä.
Silti kuitenkaan yksikään heistä ei katunut vaihtoon lähtöä, ja ne jotka olivat palanneet takaisin Kannakseen vaihdosta, ikävöivät myös takaisin vaihtokohteeseensa.
Vaihto-oppilaspäivästä raportoivat K16g:n opiskelijat
