Jos yhteisiin tiloihin mennään, yksi yhteinen lukio on ainoa kestävä vaihtoehto

Keskustelu Tiirismaan ja Kannaksen lukioiden yhdistämisestä on kuumennut ja kannanottoja lukiessa syntyy helposti kuva, että hynttyiden yhdistäminen Kannaksen kanssa olisi pahinta, mitä lukiolle voi tapahtua. Monella tapaa nykyinen keskustelu muistuttaa sitä, joka käytiin, kun Salinkallion ja Mukkulan pienet lukiot yhdistettiin Kannaksen lukioon.

Silloinkin maalattiin maailmanloppua, mutta toisin kävi. Juuri yhdistymisen jälkeen Kannaksen lukio lähti voimakkaaseen nousuun. Hieman siipi maassa taapertaneesta oppilaitoksesta tuli uusi lukio, jossa oppimistulokset kestävät vertailun mihin tahansa toiseen kouluun ja henkilöstö ja ennen muuta opiskelijat voivat hyvin.

Kannaksessa moninaisuus ja erilaisuus opittiin näkemään voimavarana ja arvona sinänsä. Meillä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Meillä oivallettiin, että yhteisöllisyys ei synny rajojen pystyttämisestä vaan siitä, että pyritään ylittämään niitä.

Kannaksessa myös oivallettiin, että koulun identiteetti ei synny siitä, keitä otetaan opiskelijoiksi ja keitä ei, vaan siitä, mitä me koulussa työskentelevät aikuiset ja nuoret yhdessä teemme arjessa. Ehkä kokemustemme ansiosta ajatus yhdistymisestä ei herätä Kannaksessa suuria tunteita ja meidän kannaslaisten on helpompi nähdä yhdistymisessä mahdollisuuksia kuin uhkia.

Yhdistymistä koskevassa keskustelussa on hyvin tärkeää ottaa huomioon tilaratkaisu. Nykyisessä suunnitelmassa Kannaksen ja Tiirismaan lukiot sijoitetaan samoihin tiloihin. Tällaisessa tilanteessa lukioiden pitäminen hallinnollisesti erillisinä aiheuttaisi runsaasti käytännön ongelmia, joita lukioiden yhteistyöllä ei pystytä ratkaisemaan.

Niitä pahempaa olisi kuitenkin samassa rakennuksessa opiskelevien nuorten jakaminen kahteen toisistaan erilliseen porukkaan. Se olisi juuri sitä yhteisöllisyyttä tuhoavaa raja-aitojen pystyttämistä, jota Kannaksessa ei haluta. Jos yhteisiin tiloihin mennään, yksi yhteinen lukio on ainoa kestävä vaihtoehto. Ja miksei mentäisi?

Yhdistymisessä on paljon mahdollisuuksia. Se tuottaisi opiskelijoille monia hyvin kouriintuntuvia etuja, kuten laajemman kurssitarjonnan sekä paremman mahdollisuuden opintopolkujen räätälöintiin ja vaikkapa kielten valitsemiseen.

Erityislinjojen asema olisi vahvempi ja varmempi, jos ne toimisivat osana vahvaa yksikköä, puhumattakaan taidelinjojen yhteistyön syventämisen mahdollisuuksista. Heikommin pärjäävät opiskelijat saisivat pelivaraa ja kunnianhimoiset paremmat mahdollisuudet osaamisensa syventämiseen.

Listaa arjen pienistä parannuksista voisi jatkaa, mutta lopulta oleellista on, että lopputuloksena olisi parempi kouluarki ihan kaikille nuorille, jotka talossa opiskelevat. Tämän teknisemmän puolen lisäksi yhdistyminen olisi mahdollisuus uuteen yhteisöllisyyteen ilman keinotekoista jakoa meihin ja muihin.

Minusta nämä ovat positiivisempia visioita kuin se, että kaksi sakkia kilpailisi ja vahtisi mustasukkaisesti omia etujaan.

Tiirismaan edustajat ovat tuoneet lukionsa vahvuuksia hyvin esille. Olen itsekin nähnyt, että Tiirismaan lukiossa työskentelee omistautunutta ja ammattitaitoista väkeä, joka selvästi tekee monet asiat oikein. Samaa voin sanoa Kannaksen lukion ihmisistä.

Voimme varmasti oppia paljon toisiltamme, nuoret yhtä hyvin kuin aikuisetkin. Miten paljon hyvää voisikaan syntyä siitä, että nämä kaksi loistoporukkaa yhdistäisivät voimansa luodakseen jotain uutta?

Kannaksen lukiolla on rakas muisto menetetyn Terijoen suomalaisesta yhteiskoulusta. Kannaksen lukio ei kuitenkaan ole tuo muisto, vaan menneen sijasta katsomme tulevaan ja elämme tässä päivässä.

Ajat muuttuvat, koulut ja ihmiset vaihtavat nimeään, mutta oppiminen pysyy. Muutokset ovat aina jonkin vanhan loppu, mutta ennen muuta ne ovat uuden alku. Tämän toivon Lahden koulupäättäjien muistavan.

Johannes Kellomäki

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja ylpeä kannaslainen

http://www.ess.fi/Mielipide/art2417457

Johannes Kellomäen mielipidekirjoituksen lisäksi tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on laaja juttu rehtori Jyrki Rostin, opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Kiia-Maria Pakarisen ja yhdistämisestä päättävän sivistyslautakunnan jäsenten mietteistä. Verkkolehdessä tämä sisältö on rajattu vain tilaajille, joilla on ESA-tunnus. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, voit kokeilla kaksi viikkoa ilmaiseksi.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2417348