Syksyllä 2017 käynnistyi espanjan lukijoiden jo perinteeksi muodostunut kansainvälisyysprojekti. Projektissa mukana oli Kannaksen ja Tiirismaan toisen vuoden opiskelijoita. Meidän suomalaisten tavoitteena oli puhua katalonialaisen Lleidan kaupungin nuorille espanjaa ja heidän päätavoitteenaan puolestaan oli opetella englantia. Projektimme alkoi jo kauan ennen helmikuuta ja espanjalaisten Lahteen tulo ohjelman suunnittelulla. Ennen joulua saimme vielä tietoomme parimme, jotka majoitettaisiin meidän suomalaisten kodeissa.
Helmikuun ensimmäisen päivän iltana saimme vieraaksemme 17 ihanaa ja aurinkoista nuorta, Lleidasta, Pohjois-Espanjasta. Me suomalaiset olimme tulleet koulun parkkipaikalle jo hyvissä ajoin. Kun tilausbussi kaartoi koulun eteen, taapersimme jännityksestä ja kylmästä tutisten tielle odottamaan, että juuri se oma pari nousisi bussista ja löytäisi matkatavaransa. Kaikkia jännitti. Kaikki odottivat. Jännitys kuitenkin katosi nopeasti, kun poskisuukkoja ja haleja viimein päästiin vaihtelemaan ja kaikki suuntasivat kohti kotiaan espanjalainen pari mukanaan.
Ensimmäisenä aamuna jännitti jopa enemmän kuin torstai-iltana ja saimme myös huomata, että espanjalaisemme ovat aina myöhässä ja elävät logiikalla “kaikki muutkin ovat myöhässä, joten ei haittaa jos mekin olemme”. Ymmärsimme kuitenkin kulttuurien väliset erot, eikä kukaan ollut vihainen myöhästelystä. Kaikki olivat lähinnä vain huvittuneita siitä, kuinka eri lailla aikataulussa pysyminen koetaan Suomessa ja Espanjassa.
Perjantaiaamu meni vierailla Kannaksen lukioon ja suomalaiseen koulutusjärjestelmään tutustuessa, mutta iltapäivällä pääsimme tutkimaan “Lahen seutua” yhdessä kaupunkisuunnistuksen merkeissä. Opettajamme olivat laatineet meille viiden kohdan tehtävälistan, joihin kuului mm. ryhmäselfien ottaminen satamassa Vesijärven jäällä ja Paellan valmistukseen tarvittavien ainesten listaaminen ja etsiminen kaupoista.
Lauantaipäivä alkoi ryhmäytymisellä Siikaniemessä. Leikimme porukalla erilaisia nimileikkejä ja koska leikkipaikaksi oli valikoitunut jää, kaatuilimme ja nauroimme. Leikit leikittyämme, nimet opittuamme ja joka paikka mustelmilla, pääsimme sisätiloihin lämmittelemään ja opettamaan espanjalaisille nuorille suomea. He puolestaan opettivat meille katalaania.
“Oppituntien” jälkeen oli mahdollisuus mennä pulkkamäkeen, saunoa ja uida avannossa. Eksoottinen avanto oli ehdottomasti Lleidan nuorten suosikki ja monet kävivätkin avannossa moneen kertaan. Me suomalaiset opiskelijat lähinnä hytisimme lämpimässä sisätiloissa. Itseäni puistatti jo pelkkä ajatus pulahtamisesta jääkylmään veteen!
Sunnuntaina oli perhepäivä, jolloin isäntäperheet vastasivat espanjalaisten ohjelmasta. Ainakin Lapakiston luonto ja suomalainen sauna taisivat tulla monille vieraille tutuiksi. Upea helmikuun aurinko näytti vierille Suomen parhaita puolia.
Maanantaille meille oli järjestetty “talviolympialaiset” Joutjärven rannassa. Kylmyydestä huolimatta hymy pysyi huulilla ja ilon kautta selvittiin kaikista lajeista. Oli rantalentopalloa lakanoilla pareittain ja oli curlingin tapaista kisaa. Ehdoton hitti vieraiden keskuudessa oli kuitenkin pulkkamäki.
Etenkin espanjalaiset nuoret olivat odottaneet tiistaita, Helsinki-päivää. Helsingin seudulle päästyämme osa suomalaisista nuorista selosti bussin mikrofoniin Helsingin nähtävyyksistä espanjaksi. Kiertoajelun jälkeen suunnattiin hyytävästä tuulesta huolimatta tutustumaan Suomenlinnaan, minkä jälkeen meillä oli omaa aikaa. Hiki hatussa juoksimme varsin vilkkaiden espanjalaistemme perässä ympäri ostoskeskuksia etsien turistikauppoja ja ties mitä!
Keskiviikkona porukalla alkoi olemaan jo haikea fiilis. Tieto siitä, että seuraavana päivänä tiemme eroaisi raastoi jo sydämiä, mutta onneksi oli vielä yhteistä aikaa! Päivällä espanjalaiset saivat
tutustua niin vanhojen tansseihin kuin hiihtomuseoonkin, mutta päivän huipensivat molemmille kansainvälisyysprojekteille järjestetyt iltajuhlat, joihin jokainen projekti oli järjestänyt erilaista ohjelmaa ja tuonut nyyttäriperiaatteella pientä syötävää. Illan aikana tanssittiin ja laulettiin sekä muisteltiin tätä yhteistä viikkoa.
Sitten koitti viimeinen päivä. Torstaiaamu kului espanjalaisilla luistimet jalassa. Liikunnanopettajamme oli järjestänyt erilaisia jääpelejä ja luisteluopetusta vieraillemme. Monet espanjalaisistamme oli erittäin läheisissä kosketuksissa jään kanssa, mutta nousivat silti hymyssä suin ylös ja sanoivat haluavansa oppia paremmaksi!
Mielestäni kuitenkin koko viikon huipensi projektimme lopetustuokio. Kyseisessä tuokiossa jokainen sai kertoa kokemuksiaan viikosta. Tunteet nousivat pintaan ja kyyneleitä vuodatettiin, kun kauniit sanat vetivät herkäksi. (Myönnän, itsekin itkin!) Viikossakin voi syntyä vahvoja ystävyyssuhteita.
En malta odottaa, että huhtikuun puolivälissä pääsen taas kohtaamaan nämä ihanat ihmiset, kun on meidän vuoromme matkata heidän vieraikseen Lliedaan. Lasken päiviä siihen, että taas tavataan ja pääsen taas halaamaan näitä rakkaita ihmisiä. Nuo helmikuun ensimmäiset kahdeksan päivää ovat olleet yksiä elämäni ikimuistoisimmista.
