Kiinnostavia uutuuksia Kannaksen lukion kirjastossa

Koulun kirjastoon on hankittu uusia runoteoksia. Tässä esittelyssä niistä muutamia. Lainaaminen tapahtuu opettajan kautta.

Harri Hertell: Kaikki tunteet sallittuja

Kaikki tunteet sallittuja esittelee kuudenteen kokoelmaansa ehtineen, oman äänensä löytäneen ja sitä alati vahvistavan runoilijan. Vuonna 2011 Kunnes oppii kävelemään -kokoelmalla debytoinut helsinkiläinen Harri Hertell (synt. 1985) tunnetaan suomalaisen lavarunokulttuurin pioneerina ja aktiivisena tapahtumajärjestäjänä. Kirjoittajana Hertell pyrkii rehellisyyteen niin tekstin kuin sisällönkin osalta.

Tämän kokoelman runoissa yhteiskunnallisuus, isyys ja lapsuus linkittyvät ylisukupolviseen isä-poikaketjuun. Runoilija tunnistaa suvun sisäisiä sanoittamattomiksi jääneitä kipupisteitä, joita on mahdollista muuttaa kohtaamalla ne ja puhumalla niistä ääneen.

Runoissa on tarkkanäköistä sosiaalisten epäkohtien havainnointia, iloa ja leikkiä, koskettavia onnen tunteita sekä lapsiperhe-elämän realistista ja positiivista kuvausta.
Harri Hertellin erinomaisia arvioita saanut edellinen teos Pelotta (Enostone, 2018) valittiin ilmestymisvuonnaan Suomen Kuvalehdessä yhdeksi vuoden parhaista runokirjoista.

 

Jukka Itkonen: Viisi vuodenaikaa

”Keltaiset lehdet hiekalla,
kuljen kultaista polkua pitkin.
Lehdet leijuvat maahan
ja langenneet enkelitkin.

En tarvitse katua mitään
elämäni tässä kohtaa.
Taivas on puhtaaksi itketty
ja syksyinen aurinko hohtaa.”

Vuodenajat vaihtuvat ja vuodenkierto toistuu, mutta jo keväällä meissä asuu saapuva syksy. Ilo ja kauneus, suru ja luopuminen kulkevat täällä rinnan. Jokainen uusi päivä on ihmetyksen arvoinen.

Viisi vuodenaikaa on täynnä lempeää elämänfilosofiaa. Jukka Itkosen runot ovat koskettavia, lämpöisiä ja viisaita. Runojen maailma on kiirettä vailla ja niiden katse myötätuntoinen. Olemme täällä myös toistemme vuoksi.

Jukka Itkosen tuotanto on laaja ja monipuolinen. Hänen tekstinsä ja lämpimän hyväntuulinen elämänfilosofiansa puhuttelevat suurta lukijakuntaa.

Tuija Kiuru: Viehkeästi Poikkeava Normaali

Anorektikon terapeutilleen pienille lappusille kirjoittamista mietelmistä (“Runokuvista”) koottu teos.

“Mä olin 23-vuotias, 168,5 cm
pitkä. Nuori, upea, nopea,
ja tiesin kaiken.
Oli niin hienoa, kun vaaka
näytti 23,5 kiloa.
En mä siitä muuta muistakaan.
Jalat lähtivät alta ja pää
seurasi mukana.”

Näyttäessäni tätä kirjan esipuhetta kirjoittajalle hän totesi tyylilleen uskollisena, että siitä puuttui lause “Hän on ihana”. Se on hyvin totta ja se tosiasia välittyy tämän pienen kirjan joka riviltä.
(psykiatri Matti Huttunen)